Mia Nygård Positiikkaa

Parhaat toimintamallit kokeilun kulttuurin kautta

  • Elävä Helsinki, syksy 2018
    Elävä Helsinki, syksy 2018

Minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että meidän suomalainen päätöksentekomme on kovin lyhytjänteistä. Lakialoitteet ja kunnalliset päätökset puserretaan läpi aina vain nopeammin ja lyhyemmällä valmistelulla. Monia asioita olisi syytä kokeilla ja testata ennen käyttäänottoa. Näin vältyttäisiin isoimmilta virheiltä ja korjauksilta. Tämä huomio ei liity vain eduskunnan lainsäädäntötyöhön – se liittyy lähes kaikkeen ympärillämme olevaan toimintaan.

 

Kiitos Teille Suomen seniorit.

Te olette luoneet tälle maalle sen hyvinvoinnin perustan, jonka pohjalle on meidän vuoromme rakentaa. Tavoitteena viedä Suomea eteenpäin, kestävästi kohti tulevaisuutta.

 

Maapallon ja lastemme tulevaisuus.

Ilmastopaneeli IPCC:n raportti herättää viimeisenkin uneksijan. Meidän kaikkien tulee elää nykyistä kestävämmin.  Näin turvaamme myös tuleville sukupolville maapallon, jolla on hyvä elää, perustaa perhe, tehdä työtä ja yrittää. Kestävyys koskee niin ympäristöämme, kansainvälisiä suhteitamme kuin talouttamme. Jokainen meistä voisi omilla valinnoillaan pitää parempaa huolta ympäristöstämme ja toisistamme? Uskon, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut löytyvät kokeilun kulttuurin kautta.

 

Minä kaipaan Suomeen kokeilun kulttuuria, joka mahdollistaa kestävän ja hyvinvoivan Suomen.

Enemmän kuuntelemista, kokeilemista ja yhdessä tekemistä. Nostan esiin arkipäivän esimerkkejä siitä, missä näen kokeilun kulttuurin tervetulleeksi Suomessa.

 

Sisäilmaongelmat ja julkisten rakennusten korjausvelka

Jokaisessa Suomen kunnassa mietitään, miten vuosien saatossa kertynyt julkisten rakennusten korjausvelka saadaan kurottua umpeen. Miten varmistetaan, että kaikki lapset, nuoret ja työssäkäyvät aikuiset voivat viettää työpäivänsä terveissä ja sisäilmaltaan puhtaissa rakennuksissa? Kuntien taseet eivät taivu niin suureen rakentamisen määrään kuin tarve olisi. Mistä rahat korjauksiin?

 

Ratkaisu voi löytyä investointien vaihtoehtoisista, taseen ulkopuolisista rahoitusmalleista. Kokeillaan palvelujen tarjoamista leasing-rahoituksella tai elinkaarimallilla hankituissa rakennuksissa. Voisiko näistä löytyä keino nopeuttaa huonokuntoisten rakennusten korvaamista uusilla?

 

Suomalaisten syntyvyys alenee

Moni on ilmaissut huolensa suomalaisten syntyvyyden laskusta. Yhdeksi ongelman juurisyyksi on tunnistettu poikien syrjäytyminen, sekä heidän tyttöjä keskimäärin alempi koulutusasteensa.

 

Keskusteluissa yhteinen huoli tuntuu olevan, että vilkkaat nuoret pojat eivät oikein löydä paikkaansa koulumaailmassa. Asioiden ulkoa opettelu, viittaaminen ennen vastaamista ja yleinen koulunkäynnin kulttuuri suosivat äitien mukaan tyttöjä. Negatiiviset Wilma-viestit tulevat tutuiksi lähes jokaisen pojan vanhemmille viimeistään yläasteiässä.

Kaivataan rohkeita ja uudistusmielisiä kokeiluja. Miten meidän tulisi muuttaa nykyistä koulujärjestelmäämme ja perusopetusta, jotta saamme pojat jälleen innostumaan opiskelusta? Pitäisikö kouluissa olla enemmän miesopettajia? Pitäisikö välitunnit miettiä uusiksi? Pitäisikö pulpetit luokissa sijoittaa uudelleen? Voivatko YouTube –videot korvata ulkoa opettelemisen ja samalla laajentaa yleissivistystä?

 

Yrittäjät luovat Suomeen työtä ja hyvinvointia

Meillä Helsingissä ongelmana ovat vuodesta toiseen jatkuvat katutyöt sekä pahenevat liikenneruuhkat. Tavoite vähentää yksityisautoilua tehdään ympäristön ja ilmanlaadun nimissä, mutta ruuhkista ei kiitä kuitenkaan asukkaamme, eikä ympäristömme. Kolikon kääntöpuolella on myös Helsingissä toimivien yritysten tavoitettavuus ja liiketoiminnan sujuvuus. Todellinen uhka on, että yritykset siirtyvät helpomman tavoitettavuuden johdosta naapurikuntiin. Ja vievät yhteisöverotuotot mennessään.

 

Kokeilun kautta: kun liikenneratkaisuja tehdään, niiden vaikutuksia on kysyttävä myös alueen yrittäjiltä ja työssäkäyviltä. Mitä yhden liikennekaistan poisto tarkoittaa kadun varren yrityksille? Jos jokin kaupunginosa on seuraavat vuodet liikennesumpussa remontin vuoksi, mitä se tarkoittaa alueen elinvoimalle? Onko polkupyörä oikeasti toimivin kulkupeli kaikille helsinkiläisille?

 

Lisää kestävän kokeilun esimerkkejä seuraavaan kertaan!

Mia Nygård

Kaupunginvaltuutettu, ek-vaaliehdokas 2019.

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Kokoomuksen Elävä Helsinki -lehdessä syksyllä 2018. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Puhut kokeilukulttuurista ja annat siitä sitten lopussa esimerkkejä:
"Kokeilun kautta: kun liikenneratkaisuja tehdään, niiden vaikutuksia on kysyttävä myös alueen yrittäjiltä ja työssäkäyviltä. Mitä yhden liikennekaistan poisto tarkoittaa kadun varren yrityksille? Jos jokin kaupunginosa on seuraavat vuodet liikennesumpussa remontin vuoksi, mitä se tarkoittaa alueen elinvoimalle? Onko polkupyörä oikeasti toimivin kulkupeli kaikille helsinkiläisille?"

Mikään näistä esimerkeistäsi ei ole kokeilua vaan lähinnä mielipidekyselyjä ja toisaalta vaikutusten sekä seurausten pohdintaa.

Kokeilu tarkoittaa sitä, että pienemmässä mittakaavassa aidosti kokeillaan jotain ratkaisua ennen kuin sitä toteutetaan laajemmassa määrin. Kokeilun pohjalta tehdään arvio siitä, kannattaako laajempi toteutus vai ei.

Vaikuttaa ettet ole lainkaan sisäistänyt mitä kokeilukulttuuri tarkoittaa.

Käyttäjän MiaNygrd kuva
Mia Nygård

Kiitos viestistäsi :) halusinkin herättää keskustelun mahdollista kokeilutilanteista, enkä suoraan vain kertoa yhden näkökulman kokeiluratkaisuja. Olen aiemmin kirjoittanut Elävä Helsinki lehteen sekä sosiaaliseen mediaan ajatuksia 'Sujuvasta liikkumisesta' jossa esitän kokeiluun ajatuksia, kuten ''Helsingissä voimme kokeilla uutta mallia tietöiden vauhdittamiseen, joka palkitsee urakoitsijan taloudellisesti nopeasta valmistumisesta. Jo nyt on olemassa maailmalla myös ratkaisuja, joilla esimerkiksi maanalaisia putkia pystytään korjaamaan katuja avaamatta. Kokeilun mallilla myös uudet liikennejärjestelyt tulisi aina mahdollisuuksien mukaan testata käytännössä, ennen toteutusta. '' Jälkimmäisestä konkreettisia esimerkkejä keskusteluista punaisten t. vihreiden liikennevalojen käytöt sekä mm. (Lauttasaaren Sillan) kaistojen vähentämisen liikenneratkaisu.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Näissä on jo aineksia kokeiluun. Nuo aiemmin lainaamani eivät siltä oikein kuulostaneet.

Itse olen tuotekehityksen ammattilaisena voimakkaasti kokeilujen kannattaja. Vasta kokeilun kautta usein avautuu monia huomioon otettavia näkökulmia.

Think big, start small on vanha toimiva periaate. Toki kaikkea on vaikea kokeilla, mutta paljon olisi tehtävissä sen eteen, että päätöksien pohjana olisi useammin kokeilut ja niista saadut kokemukset kuin pelkät oletukset ja arvailut.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Esimerkiksi Helsingin kaupungin talousarvion noudattamisohje soveltuu aika huonosti kokeilukulttuuriin. Siellä olevat hankintalakia täydentävät ohjeet ovat jo vanhanaikaisia ja niiden perusteella kokeiluja on vaikeaa ja työlästä tehdä.

Pienhankintoihin liittyvät kilpailutukset ovat liian työläitä, joten jos haluaa kokeilla ja kokeilukulttuuria harrastaa, joutuu rikkomaan väkisinkin kaupungin ohjeita.

Hankintalaki säätelee 60 000€:n ja sen ylittävien hankintojen osalta kokeiluja, koska käytännössä kokeilut ovat yleensä myös hankintoja.

Kokeiluihin soveltuva suorahankinta voidaan tehdä vain jos on kyse suunnittelukilpailun perusteella hankittavasta palvelusta, tai kokeiluun hankittavasta tavarasta. Kilpailulle pitää laatia säännöt jolla voittaja valitaan. Kun voittaja on valittu niin sitten voittaja suunnitelmansa perusteella tarjoaa palvelua, mutta jos tähän liittyy tavarahankintaa niin silloin siltä osin voidaan hankkia kokeiltavaksi. Mutta mitä ovat sitten ohjelmistohankinnat? Tavaroitako? Ehkä eivät ole.

Eli joka tapauksessa pitää toteuttaa kilpailu ja siihen tuomaristo ja säännöt ja valintakriteerit, jolloin ollaan jo työmäärältään kilpailuttamisen työmäärissä.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Stadissa on meneillään kummallisia kokeiluja. On ollut jo pitkään, muttei ne poliittisia päättäjiä ole mitenkään hetkauttaneet. Ihan Stadin keskustassa on pari ikiaikaista tavarataloa: Sokos ja Stockmann. Molempien osalta on ollut jo käynnissä vuosikymmeniä kokeilu ”miten pitkään voi tappiota tehdä?” Jossain vaiheessa tulee käyttöön kokeilu ”miten kaupungin keskustaan tehdään käyttötarkoituksen muutos korttelin kokoiselle kaupalle”.

Juuri nyt on meneillään kokeilu: ”Huomaako urbanisoitunut, jos Stadista hävitetään metsät muuttamalla ne puistoiksi?” Ei huomaa, vastaa Vantaa, joka sentään on snadisti vähemmän urbanisoitunut, mutta alan edelläkävijä. Uusiin väitöskirjoihin tulee aihe: Onko kyseessä metsä, jos näet vaikeuksitta koko puiston läpi? Vastaus tulee olemaan akateeminen.

Sitten Helsingin huippukokeiluun! Jotta kotoutuminen sujuisi kitkatta, on Helsingissä käynnistetty kokeilu, jossa maahanmuuttajat saavat esteettä kasvattaa puluja kaupunkialueella. Kaupungin virallinen aviisi kertoo, ettei Helsingissä ole yhtään kyyhkyslakkaa. Se on virallinen totuus. Niitä oli jo viime vuonna jo liki kymmenen. Niitä perustellaan ihan päiväkotien viereen. Samalla kokeillaan, miten suomalaislapset kestävät puluruttoa.
Jotta synergia olisi täydellinen, rottainvaasiot riehuvat. Rotat löytävät myös lakkojen ympärivuotisen ruokinnan. Kansalaisilta on kielletty oikeus rotanmyrkkyihin. Ammattilaisille on löydetty tulevaisuuden kukoistava haittaeläinbisnes! Hyvä Helsinki!

Pulunpaskaongelmat ja yksityisten rakennusten kattojen korjausvelka lienee seuraava kokeiluprojekti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset